Päivä 85

101031

Viimeinen lokakuun päivä, vihdoin

tai jo.

Päivä 84

101030

Voi mennä vielä vuosi tai kaksi tai ihan miten kauan tahansa.

Tietäisinpä.

Päivä 83

101029

.

Päivä 82

101028

Kerran tulin siihen tulokseen, että olen yksinäinen.

En siksi, ettei minulla olisi riittävästi ihmisiä ympärilläni,

hienoja ihmisiä, rakkaita ihmisiä, ihmisiä, jotka välittävät.

Siksi, että lopulta kukaan ei ymmärrä minua enkä minä ketään,

eikä kukaan ole sillä lailla sisäisesti samanlainen,

niin kuin olen aina haaveillut.

Tulin siihen tulokseen ja sitten päätin, ettei se ole totta.

Mutta kyllä se saattaa olla.

Siltä tuntui tänään.

Päivä 81

101027

En usko, että

vauhti hidastuu enää ennen tammikuuta.

Päivä 80

101026

Alltid med dig.

Päivä 79

101025

Jos antaisin kaiken virrata ulos vapaasti,

olisinko samanlainen kuin ne

naurettavat ihmiset, joita kohtaan tunnen

lähinnä myötähäpeää ja kenties vähän

kateutta?

Olenko samanlainen jo nyt,

vain epäonnistuneempi ja

enemmän yksin?

Piilottelenko jotain

vai onko se edes minua?

Ehkä keksin sen vain jostain ja se muuttui joksikin,

jota kohti aloin puolivahingossa hakeutua.

Ja sitten kun ajattelen, luulen,

että se on ollut minussa aina.

Koska muistan kyllä,

miltä minusta tuntui, kun olin 17 vuotta.

Ja muistan, miltä minusta tuntui, kun olin 14 vuotta.

Ja 12 vuotta.

Niin pitkälle muistan ja niin pitkään minusta on tuntunut siltä

ja kuitenkin olen koko ajan ollut tyytyväinen.

Vai olenko koskaan ollut tyytyväinen?

Tänään tiedän itsestäni vain muutaman asian.

Että joitain rakastan.

Ja että jotain minulla on ikävä, enkä tiedä miten olla

minä.

Päivä 78

101024

Kirjoitan, kirjoitan, kirjoitan ja sitten deletoin kaiken.

Päivä 77

101023

Miksi teen kaikesta itselleni niin vaikeaa

aina,

miksi?

Päivä 76

101022

Kateus? Ehkä ja aivan varmasti, muttei pelkästään.

Haluaisinko olla sellainen, en? Olenko, en tiedä.

En

kai.

Tarvitsen tasapainoa,

tahdon tuntea oloni kotoisaksi

tässä kropassa,

tahdon tunnistaa itseni

näistä ajatuksista.

Mutta miten?

M I T E N ?

Päivä 75

101021

Joudun lähes täysin itsestäni riippumattomista syistä katsomaan valkokankaalta italialaisen poptähden esiintymistä Roomassa ja minun lisäkseni salissa on ehkä noin viisitoista ihmistä, enkä pidä artistista enkä kappaleesta, video tulee YouTubesta ja konsertissa ihmiset huutavat ja laulavat mukana ja yleisömassaa kuvataan ylhäältä päin niin, että näkyy, kuinka paikalla on valtavasti porukkaa ja jotkut itkevät, aivan selvästi ovat onnellisia ollessaan siellä missä ovat ja minä ajattelen, etten välitä tällaisesta musiikista ja haluaisin katsoa valkokankaalta mieluiten jotain ihan muuta ja ihmiset huutavat ja laulavat mukana ja kuvakulma vaihtuu ja minä

tunnen, että voisin kuolla,

koska olen täällä ja kaikki on toistaiseksi

ohi.

Päivä 74

101020

Jos kaikista ihmisistä tuntuu tältä,

miten ne piilottavat sen?

Ja jos kaikista ihmisistä tuntuu tältä,

miksi se pitäisi piilottaa?

Päivä 73

101019

Haluaisin kuulua johonkin.

Päivä 72

101018

Kohta kohta kohta on marraskuu.

Päivä 71

101017

Kaipauksen paikkailua?

Päivä 70

101016

Nyt on kulunut ihan liian pitkä aika.

I K Ä V Ä.

Päivä 69

101015

Aika onnellinen päivä.

Päivä 68

101014

Kaikki huonosti ja kaikki hyvin.

Ja oikeasti loistavasti.

Päivä 67

101013

Noin kuusi vuotta sitten soitin koulun käytävästä puhelun,

joka käynnisti kai tavallaan kaiken.

Vaikka oikeasti se oli käynnistynyt jo paljon aikaisemmin.

Mutta silloin sain otteen.

Ja kesällä 2005 se tapahtui ensimmäisen kerran.

Luulin, että olin odottanut kauan,

vaikka oikeasti aloitin vasta silloin.

Sitä mietin tänään,

kuinka en koskaan olisi arvannut.

Vaikka olin aivan varma.

Miten paljon olisin ihaillut sitä ihmistä, joka olen nyt,

miten paljon ihailen sitä ihmistä, joka olin silloin.

Tänään on värikäs syyspäivä ja minun elämälläni on tarkoitus.

Päivä 66

101012

Kaikki maailman tunteet

samalla kertaa.

Päivä 65

101011

Ikävä nipistelee kehoa.

Tuuli on lennättänyt kaikki löytyneet palat jonnekin,

enkä ole enää niin varma siitä,

millainen olen.

Päivä 64

101010

Luulen, että olen löytämässä paloja itsestäni.

Pieniä paloja, pikkuhiljaa.

Ehkä kohta kaipaan taas jotain muuta,

mutta ainakin tiedän, mikä tuntuu hyvältä juuri nyt.

Päivä 63

101009

Vaikka olisi miten paljon muutakin ajateltavaa,

ikävöin silti koko ajan.

Mutta minne katosi epätoivo?

Päivä 62

101008

Onnellisuus.

Päivä 61

101007

Se ei muuta kaipausta juurikaan, mutta

tammikuussa minä muutan Tukholmaan ja

olen sentään lähempänä.

Uskomatonta, mutta kuitenkin

totta.

Päivä 60

101006

Kaksi kuukautta?

Tämän täytyy olla vitsi.

Päivä 59

101005

Jotain

jotain

jotain

tapahtuu?!

Onko tämä totta?

Tuleeko siitä totta?

Näin helposti?

Päivä 58

101004

Sumu.

Päivä 57

101003

Hassua, että rakastan niin paljon.

Ja sekin on hassua, että käytän sanaa rakastaa.

Mutta kun käytän sitä,

en liioittele milliäkään.

Ja minä varmasti käyttäisin vahvempaa sanaa,

jos sellainen olisi.

Päivä 56

101002

Voisiko se olla

niin yksinkertaista?

Päivä 55

101001


Vihdoinkin


jotain.