Päivä 24

100831

Varasuunnitelmia.

Päivä 23

100830

Ihan pian on syyskuu.

Normaali arki lähestyy.

Ja minä otan sen vastaan

meditoiden

ruuhkabussissa

kuulokkeet korvilla.

Päivä 22

100829

Yön yli nukkuminen auttaa kaikkeen.

Tänään asiat näyttävät paremmilta.

Tänään olen rohkea.

Päivä 21

100828

Tänään ei kai onnistu mikään.

Päivä 20

100827

Ajatuksissani liikuskelen jo keväässä 2012. Vaikka tässä välissä tapahtuu kaikki.

Odotankohan vielä silloinkin?

Päivä 19

100826

Päivät 11-19 ovat kuluneet käsittämättömän paljon nopeammin kuin päivät 1-9. Ja vauhti kiihtyy varmasti. Ihan alussahan tässä vielä ollaan.

Maanantaista eteenpäin en ehdi odottaa kokopäiväisesti. Tammikuussa koko elämä hyvin todennäköisesti muuttuu ja aivokapasiteettia näiden asioiden märehtimiselle on vielä vähemmän.

Mutta sitä on. Varmasti.

Olisinpa jo siellä, kaikki asiat hoidettuina.

Päivä 18

100825

Oikeastaan en ole surkeimmasta päästä.

Ehkä kaikki menee hyvin.

Päivä 17

100824

Pelkään, että unohdan.

Pelkään, että tajuan olevani naurettava.

Ehkä se on edessä, muttei vielä.

Toistaiseksi teen kaiken yhdestä syystä.

Päivä 16

100823

Päätöksiä.

Päivä 15

100822

Haluan oppia olemaan välittämättä muista.

Tämä ei ole kilpailu.

Tämä ei ole julkista.

Tätä ei voi mitata.

Miksi ahdistun, kun joku on muka parempi?

Miksi minusta tuntui sekunnin sadasosan ajan,

että haluaisin luovuttaa?

Niin kuin muka voisin.

Ei se mene niin.

Tietäisinpä, ettei se mene.

Päivä 14

100821

Aika

on taas kuin liisteriä.

Päivä 13

100820

Kaipaan enkä jaksaisi odottaa.

Mutta tänään kaikki on kuitenkin hyvin.

Päivä 12

100819

Aamulla itkin vain vähän.

Luulen, että kohta päivät alkavat kulua vauhdilla. Kun tulee syksy ja kaikkea on liikaa.

Päivä 11

100818

Tänään meditoin tatuointituolissa ja suunnittelin tulevaisuutta.

Päivä 10

100817

Aika on pysähtynyt.

Mitään ei tapahdu. Täällä.

Ja sitten kuitenkin yhtäkkiä on ilta.

Päivä 9

100816

Viimeinen yksinumeroinen päivä. Vihdoin. Kun mietin tämän blogin avaamista, näin sieluni silmin itseni karaistuneena taistelijana näppäilemässä mahtipontisen suuria lukuja. "Päivä 486".

Samalla toivoin, etten ikinä joutuisi sinne asti. Ettei niin kauaa tarvitsisi odottaa.

Nyt olen melko varma, että tarvitsee.

Ja olen vasta pääsemässä kaksinumeroisiin.

Tästä tulee vaikeaa.

Päivä 8

100815

Olen uponnut. Syvälle. En edes yritä ajatella mitään muuta.

Ja nautin siitä.

Päivä 7

100814

Nyt on mennyt viikko. En voi uskoa, että aika kuluu todella näin hitaasti.

Viime yönä rakastin niin lujaa, että pelkäsin räjähtäväni.

Palasia olisi jäänyt kadulle ihmisten ihmeteltäviksi.

Päivä 6

100813

Olen niin pakkomielteinen,

että sattuu.

Tänään tuntuu pelkästään siltä.

Päivä 5

100812

Vielä vähän lisää pillittämistä aamubussissa. Ehkä väsymys tekee sen.

Päivä 4

100811

Sekalaista.

Jotenkin olen lähempänä jotain.

Mutta olen hirveän kaukana.

Aamulla bussissa vain tajuan ja itken. Myöhemmin itken vielä vähän lisää.

Huomasikohan joku?

Nolottaa.

Sain koruni. En käsitä, miten se voikin merkitä niin paljon.

Miten mikään tässä voi merkitä niin paljon.

Nauraisin ja tuntisin myötähäpeää. Jos olisin joku muu.

Päivä 3

100810

Suunnittelen. Tatuointia, kaulakorua, seuraavaa kertaa.

Odotan uutisia. Jos joku tietäisi jotain.

Päivä 2

100809

Nyt olen kotona. Yritän totutella. Pahinta on epätietoisuus.

Päivä 1

100808

Se on ohi.

Tänään alkaa kotimatka.

Tänään alkaa Odotus.

Edessä on viikonloppu, josta ei voi tulla mitään muuta kuin upea. Maanantaina alkaa odotus. Ehkä pidempi kuin uskallan kuvitella.

Mutta en ajattele sitä vielä.