Sekalaista.
Jotenkin olen lähempänä jotain.
Mutta olen hirveän kaukana.
Aamulla bussissa vain tajuan ja itken. Myöhemmin itken vielä vähän lisää.
Huomasikohan joku?
Nolottaa.
Sain koruni. En käsitä, miten se voikin merkitä niin paljon.
Miten mikään tässä voi merkitä niin paljon.
Nauraisin ja tuntisin myötähäpeää. Jos olisin joku muu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti